Salpalinja ja ylämaan spektroliitti
Spektroliitin löytöhistoria
Noin vuonna 1924 tapasi professori Aarne Laitakari Säkkijärven
Muhuniemestä Suomenlahden rannalta Labradoriittia isoina
irtolohkareina. Kuvauksen perusteella se labradorisoi samalla
tavalla kuin Pietarista Pietarinhovin läheltä vuonna 1781
aikaisemmin löydetyt kivet. Kun nämä löytöpaikat yhdistää suoralla
linjalla Pietarin löytöpaikkaan ja jatkaa sitä luoteeseen
mannerjäätikön kulkusuuntaan, tullaan Heinolan – Mäntyharjun
alueelle. Sieltä on myös löytynyt labradoriittia kivistä. Professori
Laitakari ajatteli, että sieltä voisi löytyä tämän labradorisoivan
labradoriitin emäkallion paikka, josta nuo irtokivet olisivat
jääkaudella kulkeutuneet Pietariin ja Säkkijärvelle.
Professori Laitakari tutki tämän alueen eräänä kesänä melko
tarkkaan. Hän souteli järvien rannat ja hakkasi kallioita mm,
Räävelin kauniilla rannoilla. Soutumiehinä hänellä oli hänen omia
keskenkasvuisia poikiaan. Vain yhdestä paikasta hän löysi pienen
määrän labradorisoivaa kiveä. Hän tuli siihen tulokseen, että
etsimäänsä emäkalliota hän ei pysty Heinolan ja Mäntyharjun alueelta
löytämään.
Kului taas vuosia, tuli talvisota. Professori Laitakarin pojat
olivat asepalveluksessa. Hän sai pojaltaan paketin Ylämaan
Tevalaisista, joka sijaitsee tuolla samalla linjalla ja jossa
tehtiin Salpalinjan linnoitustöitä. Hänen poikansa kirjoitti, että
eikö tämä ole juuri sitä kiveä, jonka emäkalliota isä oli
aikaisemmin etsinyt. Ja sitähän se oli, labradoriitin emäkallio oli
löytynyt ja myöhemmin tämä kivilaji sai nimen spektroliitti.
Ylämaan Tevalaisista louhittiin Salpalinjan panssariestekiviä tästä
spektroliitistä. Laitakari kävi tutustumassa tähän estekivien
louhintatyömaahan ja totesi kivessä olevan loistavia labradorisoivia
kohtia. Tämä paikka oli se etsitty kohde ja emäkallio. Estekivien
louhinta lopetettiin tästä paikasta. Tevalaisen kylässä on nähtävänä
tätä alkuperäistä panssarieste-linjaa jossa on spektroliitti
jalokiviä.
Spektroliitin kaupallinen hyödyntäminen alkoi 1950 luvulla, ensin
lahtelaisen jalokivihioja Mikkolan toimesta. Koska tämän kiven
labradorisointi sekä sen värit ja loisto olivat ylivoimaiset hän
ehdotti kivelle omaa nimeä spektroliitti. Spektroliitti vakiintui
Ylämaalta löytyvän labradoriitin nimeksi kansainvälisesti. Ylämaan
Spektroliitti on jalokivi, joka täyttää tärkeimmät jalokivelle
asetetut vaatimukset: kauneuden, kovuuden ja harvinaisuuden.
Ylämaalla spektroliitin hionta koruteollisuuden tarpeisiin alkoi
vuonna 1973 ylämaalaisen Jorma Alatalon toimesta. Spektroliitin
asema suomalaisen koruviennin tärkeimpänä jalokivenä on kiistaton.
Kivellä on harvinaisuusarvoa, sen louhinta on työlästä ja hionta on
vaativaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämänä alueelle
muodostettiin kaivoslain mukainen kaivospiiri Tevalaisen
spektroliittikaivos. Kaivospiirin osakkaat ovat pääosin alalla
toimivia yrittäjiä. Suomen koruteollisuus oli saanut Salpalinjan
linnoitustöiden ansiosta vetovoimaisen tuotteen.
Ylämaalla spektroliitti ei ole pelkästään korujen materiaali vaan myös alueen matkailuelinkeino on rakentunut kiven ympärille, niin spektroliitti louhoksien kuin Salpalinjankin takia. Panssariestekivien merkityksen ja spektroliitin löytöhistorian ovat vuosittain kuullet lukuisat matkailija- ja koululaisryhmät vieraillessaan Ylämaalla ja sen Salpalinjalla.